Maailma muutoksessa ja koulu sen mukana... Hyppää mukaan lukemaan!

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Ihanat aivot - mutta miten saada niistä irti enemmän?

Olen rakastunut. Aivoihini. <3
Haluatko oppia lukemaan ainakin tuplasti nopeammin ja muistaa lukemasi nykyistä paremmin?

Pitkästä opiskelu-urasta huolimatta en koskaan oikein oppinut nauttimaan tenttikirjoista. Vaikka olin kiinnostunut opiskelemistani aiheista, tenttikirjojen lukeminen oli mielestäni hidasta ja takkusi. Vähän väliä piti palata tekstissä taaksepäin tarkistamaan jo luettua ja tuntui etten muista mitään enkä opi hallitsemaan kokonaisuuksia niin hyvin kuin toivoin. Harvoin menin tenttiin hyvin valmistautuneena ja luottavaisin mielin. Useimmiten joten kuten lukeneena, välillä lukematta, välillä jätin menemättä. Silti jotenkin sain kahdeksassa vuodessa kaksi pätevyyttä ja yhden lapsen, mihin olen itse tyytyväinen. Mutta olisinko hyötynyt, jos yliopistossa olisi opetettu parempaa lukutekniikkaa? Ihan taatusti! Ja ne mindmapit, en voi väittää koskaan suorastaan rakastaneeni niitä...
  
Törmäsin kirjastossa Mari Aulangon kirjaan Minä osaan - anna aivojesi toimia. Kirja on ilmestynyt jo vuonna 1991, mutta parinkymmenen vuoden iästään huolimatta täyttä rautaa. Kirjan neljä osa-aluetta käsittelevät viisasta lukemista, muistiinpanojen tekemistä (mind map), muistin toimintaa ja aivoja - erittäin hyviä aiheita siis, mutta parasta kirjassa oli ihasteleva, rohkaiseva, innostava, onnistumisen kokemuksia luova ja itseluottamusta lisäävä ote! Tiedän, että aiheesta on kirjoitettu sadoittain tai tuhansittain kirjoja, mutta minuun puri tämän kirjan tiiviys, lempeys ja toimivuus sekä ajatus, että kaikkea elämässä vastaan tulevaa voi lähestyä oppimismahdollisuutena. Tai ehkä vain oikea kirja osui oikeisiin käsiin oikealla hetkellä, ken tietää?

Mikä vaikuttaa eniten kykyymme oppia ja muistaa? Omat uskomuksemme.

Jos olemme oppineet ajattelemaan, että oppiminen on vaikeaa ja vaatii työtä ja että iän myötä muisti heikkenee jo kolmenkympin iästä lähtien, niin käy taatusti. Toteutamme itse uskomuksemme. Mutta aivojemme potentiaali on rajaton tai lähes rajaton. Aivot ovat edelleen tieteelle hyvin puuttellisesti tunnettu avaruus, vaikka tietämys karttuukin jatkuvasti. Toisin kuin aiemmin uskottiin, aivoilla on uskomaton kyky uusiutua ja lisäksi vanhemman ihmisen kokemus auttaa häntä oppimaan ja muistamaan jopa tehokkaammin kuin lapsi. Jos valitsemme uskoa jälkimmäisellä tavalla, voimme puolestaan elää sen näkemyksen todeksi. Minä tiedän kumman haluan valita!

Viisaassa lukemisessa olennaista on läsnäoleva keskittynyt lukeminen. Silloin lukeminen sujuu tehokkaammin ja mieleen jää enemmän. Tiesin jo ennestään siitä, miten katsetta pitäisi kirjan sivulla kuljettaa, mutta tässä kirjassa annettiin vaiheittaiset ohjeet uuden lukemistavan opetteluun ja harjoitteluvälineenä toimi itse kirja. Kun ihminen lukee nopeammin ja muistaa paremmin, hän alkaa luottaa oppimiskykyynsä ja iloita siitä.


Monet kirjan asioista aivolohkojen toiminnasta lyhyt- ja pitkäkestoiseen muistiin ja erilaisiin oppimistapoihin ovat monille ainakin jossain määrin tuttuja jo muualta, joten niitä en tähän referoi. Kuitenkin ihanista aivoistamme on mahdollista saada käyttöön tietoisen ja analyyttisen ajattelun lisäksi alitajuinen potentiaali, mutta annammeko sille tilaa? Aulanko pohtii kirjassa myös sitä, miten koulu huomioi käytännössä olemassaolevan muistamista ja oppimista koskevan tietämyksen. Tarjoaako koulu riittävästi mahdollisuuksia oikean aivolohkon käyttöön ja aivolohkojen väliseen yhteitoimintaan? Saako koulussa liikkua opiskellessaan? Onko luovuus jotain, joka edelleen varataan tietyille "poikkeaville" yksilöille, joita ei saada mukautumaan yleisiin opettamisen ja oppimisen käytäntöihin? Vai onko koulu uudistunut aidosti?

Tehottomat tai itselle sopimattomat oppimismenetelmät johtavat usein oppimisen ilon kadottamiseen.

Oppimisen ilon kadottaminen on Aulangon mielestä henkilökohtainen, kansakunnan ja ihmiskunnan draama (vai tragedia?). Yksilötasolla se johtaa elämään, joka ei maistu miltään, uuvuttaa ja jäykistää, muuttaa innokkaan löytöretkeilijän patsaaksi, joka katselee elämän ohikulkua näkemättömin silmin. Kansakunnan tasolla organisaatioilta vaaditaan ihan uudenlaista huolenpitoa ja välittämistä ihmisistä. Ihmiskunnan tasolla oppimistaitoa, kykyä muuttumiseen ei tarvita pelkästään teknisen ja taloudellisen lisäkehityksen aikaansaamiseen, vaan niiden aiheuttamien tuhojen ja uhkien korjaamiseen ja torjumiseen. Ihmiskunta kohtaa parhaillaan haasteita, joista selviäminen tulee vaatimaan aivan uudenlaista olemisen tapaa ja ajattelua.

Loppuun lainaus kirjasta (s.126):
"Eräässä kummallisessa yhteiskunnassa on toimittu jo usean sukupolven ajan niin, että kaikki työt ja tehtävät opetetaan tekemään yhdellä kädellä, vasemmalla. Sen käyttöön rohkaistaan, siitä palkitaan -- silloinkin kun työ on vaujeaa suorittaa ilman oikean käden apua. Oikea käsi olisi silloin tällöin ihan hyödyllinen, mutta se on käytön puutteessa tullut työkyvyttömäksi...
Tiukan paikan tullen tällaisen yksikätisen avuksi haetaan toinen ihminen, jonka on annettu oikea kätensä työkädeksi tai hän on tehnyt sen salaa... Häntä pidetään erikoisena, mutta esim. yritykset ovat huomanneet, että kannattaa sietää paria tällaista palkkalistoillaan. Tai sitten nämä vasemman käden käyttäjät viedään johonkin erityiseen paikkaan esim. saunailtaan tai korpihotelliin ja kas! oikea käsi saadaan vertymään tilapäisesti kuntoon. -- Mitähän jälkeä syntyisi, jos kaikki tämän yhteiskunnan jäsenet olisivat kaksikätisiä!
Mieletön yhteiskuntaluomus, vai?? Sellaisessahan me elämme, kunhan käsi-sanan tilalle vaihdetaan aivopuolisko!"

(Onnistuiko lukunopeuden tuplaaminen? Onnistui ja ylikin. Oppiminen jatkuu. Tämä kirjoitus on muuten laadittu midmapin avulla!)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Innostavaa vai raivostuttavaa vai jotain ihan muuta? Jaa toki kommenttisi!