Maailma muutoksessa ja koulu sen mukana... Hyppää mukaan lukemaan!

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Menestymisestä osaamiseen

Helsingin Sanomat 29.5.2012 kirjoitti hyvän artikkelin numeroarvioinnin ongelmista:
Numerot haittaavat oppimista.

Tutkimusten mukaan numeroarviointi
1. vähentää kiinnostusta opittavaan asiaan
2. saa oppilaan suosimaan helpoimpia mahdollisia tehtäviä
3. heikentää oppilaiden ajattelua.

Muistellessani omaa kouluaikaani näen kaikkien kolmen kohdan toteutuneen kohdallani.

Olin lahjakas ja vähän kaikesta kiinnostunut oppilas ja pärjäsin koulussa keskimäärin oikein hyvin. Numeroarviointi sai minut kuitenkin kiinnostumaan lähinnä siitä, että saisin hyviä numeroita.

Lukiossa nautin kovasti kuvataiteesta ja kävin lukiota, jossa olisi ollut tarjolla kursseja siitä vaikka millä mitalla. Numeroiden takia taktikoin kuitenkin niin, että lopetin kuvataiteen kurssit siinä vaiheessa kun tajusin että seuraava yhdeksikkö pudottaisi oppiaineen keskiarvoni kympistä yhdeksikköön. Siis jätin tekemättä sitä, mistä pidin ja missä olin hyvä siksi, koska en halunnut täydellisen arvosanan putoavan pykälääkään. Silti niissä aineissa, joissa arvosanani olivat skaalan alapäästä, tavallaan luovutin enkä edes tavoitellut parempia numeroita. Numeroarviointi ei siis toiminut kannustavana edes niissä aineissa.

Numeroarvioinnin vuoksi valitsin erilaisiin töihin aina sellaisia aiheita tai tehtäviä, joilla varmistaisin hyvän arvosanan. Fuskasinkin eri tavoilla melko usein, sillä numerot olivat tärkein. Ja kyllä, kommentti "tuleeko tämä kokeeseen?" kuultiin usein suustani. 

Numeroarvioinnin (tai kirjain-) vuoksi päätin kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa lyhyen matematiikan, vaikka olin käynyt pitkän matematiikan kurssit. En halunnut ylioppilastodistukseeni Magnaa huonompia arvosanoja, enkä mielellään niitä magnojakaan. 

Kaikella tällä oli taatusti vaikutusta kiinnosukseeni opittavaan asiaan. Aika kaukana oppimista koskevista ihanteista.


Aikuisena olen kiinnostunut monista aivan uusista asioista ja uppoutunut niihin koko sydämestäni. Oppimisen tehokkuus on toistuvasti hämmästyttänyt itsenikin. Aika katoaa, ei ole erillistä "tietoa" ja "minää" joka haluaa hallita tuon tiedon, on vain tekeminen,  kaikki menee omalla painollaan ja yhtäkkiä huomaan että on kulunut tunteja. Enkä ole kaivannut saada numeroarviointia siitä, kuinka hyvin olen oppinut tai nyt hallitsen jonkin kiinnostuksen kohteeni tiedot. Sanallinen arviointi sen sijaan - mihin voisin seuraavaksi keskittyä syvemmin, missä on ongelmia, mitä voisin tehdä niille - olisi aina tervetullutta.

On jännää, miten hitaasti numeroarvioinnin ongelmat aletaan tunnustaa ja miten hitaasti koulumaailman arviointikäytännöt aidosti muuttuvat, vaikka nämä asiat on tiedetty jo kauan.Tiedän, että numeroarviointi helpottaa mm. jatko-opintoihin hakevien vertailua, mutta on vaikeaa nähdä, kenen etua numeroarviointi lopulta palvelee, jos pintaa raaputetaan yhtään syvemmin. Halutaanko peruskoulun jälkeisiin opiskelupaikkoihinkaan lopulta sellaisia opiskelijoita (jollainen itse olin), jotka ovat saaneet hyviä numeroita, mutta joilta puuttuu syvempi sisäinen motivaatio, halu haastaa itsensä ja rohkeus tehdä virheitä ja oppia niistä?