Maailma muutoksessa ja koulu sen mukana... Hyppää mukaan lukemaan!

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Eläinten koulu

Puiden keskellä oli metsälampi. Lammen ympäristössä asuivat ankka, kala, kotka, pöllö, orava ja jänis. Eläimet päättivät perustaa koulun, jotta heistä tulisi fiksuja, yhtä fiksuja kuin ihmiset.
     Muutaman aikuisen elämen avustuksella ne kehittivät opintosuunnitelman, jonka uskottiin tuottavan osaavia eläimiä. Siihen kuuluivat oppiaineet juoksu, uinti, puussa kiipeily, hyppy ja lento.
     Ensimmäisenä koulupäivänä veli jänis kampasi korviaan ja lähti iloisesti hyppelehtien ensimmäiselle juoksutunnilleen.
     Siinä hän oli haka. Hän juoksi mäelle ja takaisin niin nopeasti kuin vain pystyi. Ah, miten sen tuntui hyvältä. Hän sanoi itselleen: ”En voi uskoa tätä. Koulussa saan tehdä, mitä parhaiten osaan.”
     Opettaja sanoi: ”Jänis, sinulla on todella edellytyksiä juoksuun. Sinulla on isot lihakset takajaloissa. Lisäharjoittelulla saat enemmän irti joka pompusta.”
     Jänis sanoi: ”Rakastan koulua. Saan tehdä, mitä tykkään tehdä, ja opin tekemään sitä vielä paremmin.”
     Seuraavalla tunnilla oli uintia. Kun jänis huomasi veden, hän sanoi: ”Odottakaa, odottakaa! Jänikset eivät pidä uimisesta.”
     Opettaja sanoi: ”No, et ehkä tykkää siitä vielä, mutta viiden vuoden päästä tiedät, että se on sinulle hyväksi.”
     Puussakiipeilytunnilla laitettiin puunrunko 30 asteen kulmaan niin, että kaikilla eläimillä olisi mahdollisuus onnistua. Pieni jänis yritti niin kovasti, että hän loukkasi jalkansa.
     Hypyssä jänis pärjäsi oikein hyvin,. Lentotunnilla hänellä oli ongelma. Opettaja teki hänelle psykologisen testin ja huomasi hänen kuuluvan lentämisen tukiopetukseen.
     Tukiopetuksessa jäniksen piti harjoitella hyppäämällä kalliolta. Hänelle kerrottiin, että hän voisi onnistua tekemällä riittävän kovasti töitä.
     Seuraavana aamuna jänis meni uintitunnille. Opettaja sanoi: ”Tänään hyppäämme veteen.”
     ”Odottakaa, odottakaa. Puhuin vanhemmilleni uimisesta. He eivät oppineet uimaan. Emme halua tulla märiksi. Haluaisin jättää tämän kurssin väliin.”
     Opettaja sanoi: ”Et voi, valinnaiskurssit ovat loppuneet. Tässä vaiheessa sinulla on vain yksi vaihtoehto: joko hyppäät tai reputat.”
     Jänis hyppäsi veteen – ja joutui paniikkiin. Hän upposi kerran. Hän upposi kaksi kertaa. Kuplia tuli pintaan. Opettaja näki, että hän oli hukkua, ja nosti hänet ylös. Muut eläimet eivät olleet koskaan nähneet mitään yhtä hauskaa kuin tämä märkä jänis. Hän näytti enemmän hännättömältä rotalta, ja he piipittivät ja hyppivät ja haukkuivat ja nauroivat jänikselle. Jänis oli märempi kuin mitä hän oli ikinä eläessään ollut. Hän halusi kipeästi päästä luokasta pois. Hän oli iloinen, kun tunti vihdoin oli ohi.
     Kotimatkalla jänis ajatteli, että vanhemmat ymmärtäisivät häntä ja tukisivat häntä. Kun hän tuli kotiin, hän sanoi vanhemmilleen: ”En tykkää koulusta. Haluan vain olla vapaa.”
     ”Jotta jänikset pääsisivät eteenpäin, sinun on hankittava päättötodistus,” vastasivat vanhemmat.
     Jänis sanoi: ”En halua pitään päättötodistusta.”
     Vanhemmat sanoivat: ”Sinä hankin päättötodistuksen, haluat tai et.”
     He kinastelivat, ja lopulta vanhemmat määräsivät jäniksen sänkyyn. Seuraavana aamuna jänis lähti kouluun hitain askelin. Sitten hän muisti rehtorin sanoneen, että njoka kerta kun hänellä on ongelmia, on opon toimiston ovi aina auki.
     Kun jän tuli kouluun, hän hyppäsi opon huoneen tuoliin ja sanoi: ”En tykkää koulusta.”
     Opo sanoi: ”Mmmmm, kerro minulle siitä.”
     Jänis kertoi.
     Opo sanoi: ”Jänis, kuulen mitä sanot. Kuulen sinun sanovan ettei tykkää koulusta, koska et tykkää uimisesta. Luulen diagnosoineeni sen oikein. Jänis, kerron sinulle, mitä teemme. Pärjäät oikein hyvin juoksussa. Uimisessa sen sijaan sinun tarvitsee tehdä töitä. Järjestän sen niin, ettei sinun tarvitse enää mennä juoksutunneille, ja saat kaksi jaksoa uintia.”
     Kuultuaan tämän jänis oksensi!
     Kun jänis loikkasi opon toimistosta, hän nosti katseensa ja näki vanhan ystävänsä Viisaan Pöllön, joka kallisti päätään ja sanoi: ”Veli jänis, elämän ei tarvitse olla tuollaista. Meillä voisi olla kouluja ja työpaikkoja, joissa jokainen saisi keskittyä siihen, mitä hän tekee hyvin.”
     Veli jänis innostui. Hän ajatteli, että valmistuttuaan hän voisi perustaa firman, jossa jänisten ei tarvitsisi tehdä mitään muuta kuin juosta, oravat saisivat vapaasti kiipeillä puissa, ja kalat saisivat uida minkä haluaisivat. Kun jänis hävisi metsän uumeniin, hän huokaisi ja totesi itsekseen: ”Voi, miten mahtava paikka se olisi.”

(Tarina on esitetty alunperin Donald O. Cliffonin & Paula Nelsonin teoksessa "Soar with Your Strengths". Suomennos on Torfinn Slåenin laatima ja se on esitetty kirjassa “Tee tilaa tuloksille”.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Innostavaa vai raivostuttavaa vai jotain ihan muuta? Jaa toki kommenttisi!