Maailma muutoksessa ja koulu sen mukana... Hyppää mukaan lukemaan!

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Kirsti Lonka: Vapauttakaa lapset!

Huomasin tänään Opettaja-TV:n joulukalenterin, johon kuuluu kymmenen puheenvuoroa lapsista ja nuorista.

Tämän päivän puheenvuoron pitää kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka, joka puhuu siitä millainen on ihmiselle luonnollinen tapa oppia. Pitääkö oppimisen olla hauskaa? Millaista on ihmiselle lajityypillinen käytös?
Suosittelen katsomaan parin minuutin videon!

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Lapsen ilmiömäinen kyky oppia

Ajattelun ammattilainen Lauri Järvilehto kirjoittaa täällä siitä, miten hänen omat lapsensa oppivat asioita ilmiömäisesti omaan tahtiinsa iPadilla. Kun saavat tehdä tasan sitä mikä eniten kiinnostaa, ilman suorituspaineita, mittaamista, ulkoa asetettuja oppimistavoitteita.

Järvilehto viittaa tekstissä intialaisen Sugata Mitran tutkimukseen, jossa intialaiset katulapset oppivat sekä englannin kieltä että tietokoneen käyttöä uskomattomalla tavalla ilman minkäänlaista ohjausta, kun heidän saatavilleen vain tuotiin englanninkielisillä ohjelmilla varustettu tietokone. Kurkkaa video alta, jos kiinnostaa.



Yhteisöllinen, lasten omaan tahtiin tapahtuva oppiminen vetää minua yhä enemmän puoleensa. Yhä enemmän pohdin, miten soveltaa kaikkea tätä tietoa omaan työhöni "ihan tavallisessa koulussa". Enimmäkseen kyse on rohkeudesta, vaikkei tietysti ihan pelkästään siitä.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Uuden verkko-oppimisympäristön esittelytilaisuudet Turussa, Tampereella ja Helsingissä

Tervetuloa kuulemaan innostavasta uudesta verkko-oppimisympätistöstä!

MISTÄ ON KYSE?

Työnimellä Feeniks kulkevan verkko-oppimisjärjestelmän isä ja kehittäjä Marko Koskinen esittelee oppimisympäristöä kiinnostuneille, esimerkiksi vanhemmille ja opettajille.


FEENIKS
- on täysin uudenlainen verkossa toimiva sosiaalinen oppimisympäristö
- mahdollistaa opiskelun omaan tahtiin ja oppijoiden yksilöllisten
tarpeiden huomioimisen
- yksilöllinen ja joustava etenemisnopeus
- vaihtelevat työtavat
- yhteisöllinen oppiminen, verkostuminen toisten oppijoiden kanssa
- opettajan apua silloin kun sitä aidosti tarvitaan
- mahdollisuus painottaa opiskeluaan omien kiinnostuksen kohteiden mukaan
- sopii hyvin monenlaisiin oppimisympäristöihin suurista kouluista
kotikouluihin ja esim. sairaalakouluihin
- kattaa kaikki perusopetuksen oppiaineet
- sisältää myös oppilaiden ja opettajien hyvinvointiin liittyviä osioita
- on nyt tulossa pilottivaiheeseen, pilottikouluja tai -kuntia
etsitään

TURUSSA esittelytilaisuus pidetään maanantaina 28.11.2011 klo 17-19 kaupunginkirjaston kokoustilassa (Cafe Siriuksen yläpuolella). Tilaisuus on maksuton, mutta edellyttää ennakkoilmoittautumista. Turun tilaisuuteen voit ilmoittautua 25.11. mennessä osoitteeseen tulevaisuudenkoulu(ät)gmail.com.

TAMPEREEN esittelytilaisuus on sunnuntaina 20.11. klo 15-18 Pirkkalassa.
HELSINGIN esittelytilaisuus on perjantaina 25.11. klo 18-20 Hub Helsingin tiloissa, Annankatu 31-33 C, ulko-ovella summeri.
Tampereen ja Helsingin tilaisuuksien ilmoittautumiset ja lisätietoja: marko(ät)vapaus.net

Luonnollista oppimista - onnellisia lapsia

Annetaan lastemme rakastua maailmaan.
Annetaan heille sama oivalluksen ja oppimisen ilo, jota itse olen saanut ja saan edelleen kokea joka päivä.
Annetaan tämän tutkimisen halun suunnata heidän oppimistaan.
Annetaan lasten suuntautua sinne, minne heidän oppimisenhalunsa, kehitysvaiheensa ja luontainen kiinnostuksensa heitä vie.
Annetaan heidän innostua palavasti jostakin aiheesta ja koluta se "perimmäistä nurkkaa myöten" ja siirtyä seuraavaan asiaan kun heistä itsestään siltä tuntuu.
Luotetaan siihen, että he ehtivät oppia tarvitsemansa silloin kun sitä tarvitsevat, niin kuin aikuisetkin tekevät.
Luotetaan siihen, kun näemme heidän olevan loputtoman kiinnostuneita maailmasta.
Luotetaan, että tämän kiinnostuksen tukeminen riittää siihen, että he oppivat kaiken tarvitsemansa, aina silloin kun sitä tarvitsevat.
Luotetaan siihen, että välineitä ja tiettyjen täsmällisten tietojen siirtämistä tärkeämpää on olla lasten käytettävissä ja antaa heille mahdollisuuksia tutustua itseensä ja maailmaan.
Tuetaan heitä tutustumisessa itseensä.
Autetaan heitä säilyttämään tunne itsestä muiden ihmisten odotusten ristipaineissakin.
Annetaan lasten elämäninnon säilyä.
Annetaan heidän tehdä villejä kokeiluja ja arvauksia, annetaan epäonnistua ja miettiä, mitä sitten tekisin.
Annetaan lapsille tilaa.
Annetaan lasten oppia omalle kehitysvaiheelleen sopivalla tavalla.
Annetaan heidän oppia persoonalleen sopivalla tavalla: niiden tutkia yksin, jotka nauttivat nyt siitä ja niiden opiskella ryhmässä, jotka tänään haluavat tehdä niin.
Annetaan lasten oppia näkemään, mitä lahjoja maailma meille tarjoaa ja arvostamaan sitä.
Annetaan lasten suunnitella, miten he haluaisivat järjestää ihmiskunnan yhteiselon maapallolla.
Annetaan lapsille tilaisuus ymmärtää, miten huikean, elämäksi kutsutun prosessin erottamaton osa hekin ovat.
Annetaan lasten elää kosketuksessa omaan sisimpäänsä ja toteuttaa sitä.
Annetaan lasten ja nuorten kiinnostua mistä tahansa alasta, joka heitä kiinnostaa ja myönnetään, että heillä  on oikeus tehdä uusia valintoja, jos jokin valinta ei enää ole ajankohtainen. Ihminen muuttuu ja kehittyy koko elämänsä ajan, annetaan sille tilaa.
Annetaan aikuisillekin tilaa vaihtaa alaa ja innostua, sillä innostuneita ihmisiä maailma todella tarvitsee.
Katsotaan lapsia ja nuoria kuin ihmettä, ei niin kuin projektia jota pitää (yrittää)hallita.
Maailma tarvitsee vahvoja ihmisiä, jotka tietävät keitä he ovat ja jotka eivät pelkää tarttua toimeen.

Haluan luoda ihmisille iästä riippumatta mahdollisuuksia luonnolliseen oppimiseen, koska uskon että se tukee ihmisen mahdollisuutta elää aitona itsenään ja toteuttaen ihmisyyttään sen koko potentiaalilla. Haluan antaa itse oivaltamisen iloa tai pikemminkin olla poissa sen tieltä. Lapsella on luontainen oppimisen ilo, jonka ei tarvitse sammua.

Tarvitseeko - tai voiko - oppimista sitoa paikkaan ja kellonaikaan? Oppimista tapahtuu niin paljon muualla kuin koulussa – ehkä enemmistö oppimisesta? Näkisin koulun tehtäväksi ennen kaikkea ihmisen tutustuttaminen itseensä ja ihmisten väliseen yhdessä toimimiseen. Opettaa enemmän ihmisenä elämisen taitoja kuin sirpaletietoa. Elämällä on hieno ominaisuus opettaa ihmiselle juuri se, mitä ihminen eniten tarvitsee, silloin kun hän sitä tarvitsee. Koulun ja opettajan tehtävänä voisi olla ennen kaikkea valaa oppilaisiin rohkeutta ja uskoa tulevaisuuteen, toimia mahdollistajana.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Jouni Välijärvi: Peruskoulu ei uudistu tuntijaon muutoksilla

Koulutustutkimuksen professori Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuslaitoksessa ja Pisa-tutkimuksen vastuullinen johtaja Suomessa kirjoittaa Helsingin Sanomissa 31.10. siitä, miten suomalainen koulujärjestelmä kaipaa suurempia muutoksia kuin tuntijaon viilausta.

Välijärven (ja monien muiden) mukaan suomalainen peruskoulu onnistuu saattamaan lähes kaikki nuoret toisen asteen opintoihin, mutta monen nuoren vaikeudet alkavat peruskoulun jälkeen. Huolestuttavan moni vuori keskeyttää toisen asteen koulutuksen. Välijärvi esittää tälle syyksi mm. seuraavaa:

"Pisa-tulosten mukaan lähes kymmenellä prosentilla nuorista on niin heikko lukutaito, että heidän edellytyksensä selviytyä jatko-opintojen ja työelämän vaatimuksista ovat riittämättömät. Hyvin usein näillä nuorilla on heikot taidot myös matematiikassa ja luonnontieteissä. Osaamattomuus kasautuu samoille nuorille, joille kouluaika on usein ollut sarja toistuvia epäonnistumisia. Ei siis ihme, että usko omiin oppimisen mahdollisuuksiin katoaa, asenne koulutukseen on kielteinen ja jatko-opintoihin hakeudutaan lähinnä ulkoisen pakon sanelemana. Pienikin vastoinkäyminen saattaa ajaa nämä nuoret keskeyttämään opintonsa. Edellytykset yhteiskunnan korostamalle elinikäiselle oppimiselle on näin kadotettu jo elämänkaaren alkutaipaleella."

Tuntijaon "näpertelyn, kuten Välijärvi itse kirjoittaa, sijaan hän peräänkuuluttaa neljää asiaa, jotka tarvitaan elinikäisen oppimisen perustaksi:
  • eheä kokonaiskuva todellisuudesta
  • kehittyneitä tiedonhallinnan taitoja
  • luottamusta omiin oppimisen mahdollisuuksiin
  • halua tehdä jatkuvasti työtä oman osaamisensa eteen
Siinäpä taas asiallista haastetta erään nuoren opettajan työhön. :)

tiistai 1. marraskuuta 2011

Kirsti Lonka: Passiivisesta pänttäämisestä syvälliseen ymmärtämiseen

Täällä on luettavissa Helsingin yliopiston kasvatuspsykologian professorin Kirsti Longan näksmyksiä siitä, että oppimisen tulisi tapapahtua uusimman tutkimustiedon mukaisilla tehokkailla ja mielekkäillä tavoilla. Kannatetaan. :)

Makupalana tähän Longan esittämä provokatiivinen vertaus:
– Liian usein päädytään pelkästään ”bulimiaoppimiseen”, jossa opiskelijat tankkaavat tietoa kirjoista tai opettaja syöttää sitä ylen määrin. Sen jälkeen oppilaat oksentavat tiedon koepaperiin ja unohtavat.

lauantai 3. syyskuuta 2011

Kustantajilla liikaa valtaa?

Eija Aalto ja Peppi Taalas kirjoittavat Helsingin sanomissa siitä, että heidän näkökulmastaan kustantajilla on liikaa valtaa siihen, mitä ja miten Suomen kouluissa opetetaan.

Opetussuunitelma kertoo melko laveasti millaisia arvoja, työtapoja, asiasisältöjä jne. oppilaiden tulisi oppia, mutta jättää mielestäni oikein opettajalle melko vapaat kädet miten toteuttaa opetusta. Opettajathan ovat käyneet monivuotisen opettajankoulutuksen, joten on voitava luottaa, että he osaavat itse päättää tilanteen, oppilaiden, omien vahvuuksiensa ja muiden tekijöiden mukaan, miten heidän luokissaan opiskellaan. Oppikirja on tässä hyvä apu, muttei sen tarvitsisi hallita opiskelua niin paljon kuin se usein tekee.

Oppikirjaan on helppo tukeutua, mutta oppikirjojen tekemistä sanelevat kaupalliset intressit. Aallon ja Taalaksen mukaan kustantajat eivät uskalla ottaa taloudellisia riskejä lähteä suunnittelemaan jotain todella innovatiivista ja tulevaisuuteen katsovaa. Niinpä oppikirjat ja tapa tukeutua pitkälti niihin opetuksessa ovat olleet melko samanlaisia jo kymmeniä ellei satakin vuotta. Kustantajat pelkäävät opettajien muutosvastarintaa: ellei jokin uusi innovaatio heti myy, ei kustantaja ole kiinnostunut kehittämään sitä edelleen.

Tapoja opiskella on niin monenlaisia, että on sääli, jos tavat kaventuvat yhden tahon eli kustantajien vuoksi eikä opettaja näe millaisia er mahdollisuuksia hänellä olisi. Mainittakoon muuten, että Etelä-Korea on päättänyt luopua oppikirjoista kokonaan vuoteen 2015 mennessä. Siitä lisää myöhemmin!

lauantai 20. elokuuta 2011

Riittävän hyvä opettaja

Lainasin kirjastosta kirjan Riittävä hyvä opettaja. Kirjassa opettaja ja opettajankouluttaja Katariina Stenberg pohtii sitä, miten opettaja löytää sellaisen oman identiteetin, jonka varassa hän voi luottaa itseensä työssään, erottaa olennaisen epäolennaisesta ja tulla tietoiseksi työhönsä ja työskentelytapoihinsa vaikuttavista taustasyistä. Oma identiteetin muodostaminen on asia, johon ainakaan omassa opettajankoulutuksessani en juurikaan törmännyt. Siis niin että sitä olisi syvällisesti pohdittu ja kehittymiselle varattu aikaa ja tilaa. Kuitenkin ilman omaa identiteettiä toimimme helposti tiedostamattamme erilaisten odotusten ristiaallokossa tuntien opettajan työhön kohdistuvat odotukset jopa ylivomaisina yrittäessämme vastata kaikkiin niihin. Moni opettaja vaihtaakin alaa työuransa alkuvuosina, etenkin ellei ole löytänyt omaa identiteettiään opettajana ja ihmisenä.

Kirja rakentuu lyhyistä teksteistä, jotka käsittelevät eri aiheita, kuten opettajan identiteettiä, reflektiota, ryhmäyttämistä, flowta, vuorovaikutusta, opettajan suhdetta yhteiskuntaan ja jaksamista. Kaikkien tekstien taustalta esiin nousee kuitenkin nimenomaan identiteettityön ja syvällisen reflektion merkitys opettajan työlle ja myös neuvoja tämän työn tekemiseen. Stenberg kirjoittaa lämpimällä ja helposti lähestyttävällä otteella ja valaisee monessa kohdassa asiaa esimerkeillä omasta tai tuttaviensa elämästä. Kirja nivoo sujuvasti yhteen suoraan lukijaansa puhuttelevaa tekstiä ja viittauksia lukuisiin tieteellisin tutkimuksiin.

Tässä vielä lyhyt ote kirjasta (s.15):
"Nähdäkseni phronesis, oppilaiden todellinen kohtaaminen ja autenttinen läsnäolo, on mahdollista vasta kun opettaja on ensin kohdannut itsensä; hän on tehnyt itselleen näkyväksi omat arvonsa, ihmiskäsityksensä ja ajatuksensa hyvästä elämästä. Kyse on siis omasta identiteetistä ja sen tiedostamisesta: kuka minä olen, mistä olen tullut ja mihin olen menossa."


Identiteetin tiedostaminen, omat arvot ja ihmiskäsitys on monesti lyhyellä aikavälillä helpompaa sivuuttaa kuin käydä tutkimaan niitä ja törmätä ehkä vähemmän miellyttäviin havaintoihin itsestään, mutta uskon sen työn aina kannattavan pidemmällä aikavälillä. 
Itsensä kanssa oleminen on antoisampaa, jos tietää kenen kanssa on. :)

tiistai 9. elokuuta 2011

Kurkistuksia tulevaisuuteen 2.-3.9.

Ystäväni on mukana järjestämässä mielenkiintoista tapahtumaa, josta ajattelin mainita täälläkin ja johon olen itsekin menossa käymään. Kyseessä on syyskuun alussa Tampereen keskustorilla järjestettävä ilmainen Tulevaisuuskylä-tapahtuma.

Tapahtuman kantava teema on kestävä kehitys ja tulevaisuudennäkymät kaupungeissa. Tavoitteena on jakaa tietoa ja tuoda yhteen eri kohderyhmien ihmisiä kuulemaan, miten voimme jokainen olla vaikuttamassa kestävän tulevaisuuden rakentamiseen elämän eri osa-alueilla.

Tapahtuman ohjelmassa on luentoja ilmastonmuutokseen, ekokaupunkeihin, talouskasvuun ja -laskuun, teknologiaan ja sekä ravintoon ja terveyteen.

Lisäksi ohjelmassa on lyhytelokuvia ja leffoja, esityksiä, arkkitehtuuria ja mahdollisuus mm. tutustua naurujoogaan, kokeilla sähköpyöriä ja vierailla eri aihealueiden teemapisteissä, jotka rakennetaan hienon paviljongin sisälle. Kuvittelisin että täällä riittäisi katseltavaa ja kokeiltavaa lapsillekin.

Kylänäkymä tarjoilee katsojalle useita rinnakkaisia tulevaisuuksia ja inspiroi oman tulevaisuusajattelun kehittämiseen.Ympäristönäkökohdat on huomioitu myös tapahtuman toteutuksessa.

Tapahtumalla on myös Facebook-ryhmä, joho voit liittyä.

Sanaa tapahtumasta saa levittää vapaasti!





tiistai 2. elokuuta 2011

Vielä mahtuu mukaan! Vapaan koulutuksen ilta 4.8.2011 Helsingissä

Tule keskustelemaan kanssamme koulutuksen tulevaisuudesta!
Vapaan koulutuksen ilta torstaina 4.8.2011 klo 17-20(21?) Helsingissä Ruoholahdessa.

Järjestäjinä Angel (Vapauden tie -blogin kirjoitaja) ja Iida Korpela (Tulevaisuuden koulu nyt -blogin kirjoittaja).
Vieraanamme on Marko Koskinen Feeniks-koulusta.

Illan ohjelmassa on vapaamuotoista keskustelua mm. seuraavista aiheista:
* Esittäytymiset
* Mitä kaikkea vapaa koulutus voisi tarkoittaa, erityisesti lasten ja nuorten kohdalla?
* Mitä ovat demokraattiset koulut? Esimerkkinä Feeniks-koulu.
* Millaista tutkimustietoa vaihtoehtoisesta koulutuksesta on?
* Miten "tavallinen" koulu voisi nykyistä paremmin huomioida oppilaiden erilaiset tarpeet ja kiinnostuksen kohteet? Esimerkkinä Marko Koskisen suunnittelema verkko-oppimisalusta.
* Keskustelua koulutuksen tulevaisuudesta, kysymyksiä ja kommentteja.

Ilta sopii erityisesti opettajille ja vanhemmille tai kenelle tahansa vaihtoehtoisesta koulutuksesta kiinnostuneelle. Ilta on maksuton ja mukaan mahtuu noin 20 nopeinta. Tarjolla on teetä ja kahvia, muutoin tarvittaessa oma eväät mukaan. Ilmoittautumiset sähköpostilla joko tulevaisuudenkoulu@gmail.com tai vapaudentie@hotmail.fi .
Ilmoittautumisen yhteydessä saat tarkemman osoitteen.
Tervetuloa!

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Vapaan koulutuksen ilta 4.8.2011

Tule keskustelemaan kanssamme koulutuksen tulevaisuudesta!
Vapaan koulutuksen ilta torstaina 4.8.2011 klo 17-20(21?) Helsingissä Ruoholahdessa.

Järjestäjinä Angel (Vapauden tie -blogin kirjoitaja) ja Iida Korpela (Tulevaisuuden koulu nyt -blogin kirjoittaja).
Vieraanamme on Marko Koskinen Feeniks-koulusta.

Illan ohjelmassa on vapaamuotoista keskustelua mm. seuraavista aiheista:
* Esittäytymiset
* Mitä kaikkea vapaa koulutus voisi tarkoittaa, erityisesti lasten ja nuorten kohdalla?
* Mitä ovat demokraattiset koulut? Esimerkkinä Feeniks-koulu.
* Millaista tutkimustietoa vaihtoehtoisesta koulutuksesta on?
* Miten "tavallinen" koulu voisi nykyistä paremmin huomioida oppilaiden erilaiset tarpeet ja kiinnostuksen kohteet? Esimerkkinä Marko Koskisen suunnittelema verkko-oppimisalusta.
* Keskustelua koulutuksen tulevaisuudesta, kysymyksiä ja kommentteja.

Ilta sopii erityisesti opettajille ja vanhemmille tai kenelle tahansa vaihtoehtoisesta koulutuksesta kiinnostuneelle. Ilta ei edusta mitään tiettyä näkemystä tai suuntausta, vaan on syntynyt järjestäjien halusta oppia uutta. Tarkoitus ei ole myöskään lietsoa vastakkainasettelua erilaisten koulutuksen toteutustapojen välillä, vaan ehkä löytää jotain sellaista, jota voisi soveltaa omassa työssä, missä ikinä se onkin. Ilta on maksuton ja mukaan mahtuu noin 20 nopeinta. Tarjolla on teetä ja kahvia, muutoin tarvittaessa oma eväät mukaan. Ilmoittautumiset sähköpostilla joko tulevaisuudenkoulu@gmail.com tai vapaudentie@hotmail.fi .
Ilmoittautumisen yhteydessä saat tarkemman tiedon paikasta.
Tervetuloa!

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Possuttelua - Peaceful Piggy Meditation

Ostin hiljattain kirjoja netistä ja törmäsin samalla lasten meditaatio-opettaja Kerry Lee Macleanin kirjoittamaan ja kuvittamaan kirjaan Peaceful Piggy Meditation ja päädyin tilaamaan senkin. Kirja oli iloinen yllätys: rauhallinen, rationaalinen ja mystiikasta riisuttu lapselle sopiva esitys siitä, miksi on hyvä osata rauhoittaa itse oma mielensä ja miten sen voi tehdä. Kirjan hahmot ovat possuja, siitä nimi Peaceful Piggy Meditation.

Kirjassa esitetään herkullinen malli, jota voi kokeilla itse:
Täytä läpinäkyvä lasipurkki vedellä melkein täyteen vedellä. Vesi on kuin kirkas ja tyyni mieli.
Kaada maljaan kourallinen hienoa hiekkaa ja ravista hiekka vinhaan pyörteeseen. Vesi muuttuu aivan sameaksi, kuin levoton mieli joka ei osaa rauhoittua eikä keskittyä oikein mihinkään, kun ajatuksia on niin paljon päässä. Käsi ylös vaan kaikki, joille tämä on tuttu tilanne!
Aseta purkki pöydälle ja katso miten hiekka vähitellen laskeutuu ja vesi kirkastuu taas. Tämä kuvastaa hiljentymistä / rauhoittumista / meditaatiota: sitä miten ylimääräiset ajatukset "laskeutuvat" eli rauhoittuvat hyvin yksinkertaisten tekniikoiden avulla ja mielemme on taas kirkas ja tyyni.

Kirjan sisältö hyvin lyhyesti ja vapaasti suomennettuna on tämä:
Elämä on usein tosi kiireistä ja on paljon tekemistä. Välillä tuntuu, ettemme osaa rauhoittua edes istuessamme (kuvassa possut pelaavat tietokoneella). Se voi saada meidät tiuskimaan toisille tai tehdä surulliseksi. Siksi on hyvä tietää, että sisällämme on hiljainen ja rauhallinen paikka, johon voimme aina palata. (Kerrotaan lapselle sopivalla tavalla miten voi rauhoittua esim. tarkkailemalla omaa hengitystä tai ajatuksia.) Silloin voimme pysyä rauhallisina kiireen keskelläkin ja hyväksyä surullisetkin asiat helpommin (kuvassa kultakalan kuolema). Lisäksi on vanhemmille tai opettajille ohjeita, vinkkejä ja perusteluita, miksi hiljentyminen kannattaa. Kirjoittaja itse esimerkiksi otti viidelle lapselleen pävittäisen hiljentymisen ohjelmaan. Hiljentymisestä tuli kuulemma yhtä itsestäänselvä osa arkea kuin hampaidenpesusta ja nyt jo aikuiset lapset ovat kiitelleet äitiään, että saivat oppia kotona tärkeän rauhoittumisen taidon.

Olen lukenut kirjaa vapaasti suomentaen 2,5-vuotiaalle lapselleni ja olemme kokeilleet yhdessä kirjan harjoituksia, jotka nimesimme possumietiskelyksi tai lyhyemmin possutteluksi. Poika pyytää nyt jo välillä itse saada possutella. Olen kieltämättä vähän yllättynytkin siitä, että näin pieni lapsi voi ottaa tavan omakseen. Lapseni possuttelu kestää ehkä minuutin kerrallaan ja on oman hengityksen kuuntelua silmät suljettuina, mutta hän selvästi pitää siitä.

Tiedän opettajia, jotka aloittavat päivän tai tunnin hiljentymisellä tai pitävät rauhoittumishetkiä osana koulupäivää. Kokemusten mukaan oppilaat välillä suorastaan janoavat mahdollisuuksia rauhoittua ja pyytävät josko taas voitaisiin rentoutua. Opettajat kuvaavat oppilaiden keskittymiskyvyn paranevan huomattavasti hiljentymis-/rauhoittumishetken jälkeen. esim USA:ssa ja Englannissa meditaatio-ohjelmia on ollut kouluissa laajemminkin käytössä. Täytyy ottaa aiheesta lisää selville ja tehdä uusi postaus lähiaikoina.

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Sijaisena, läsnä

Tein opiskelujen lyhyitä sijaisuuksia ja mietin paljon, mikä niissä on välillä hankalaa, vaikka pidän työstä ja koen olevani "oikealla alalla".

Yksi ilmeinen haittapuoli lyhyissä pätkäsijaisuuksissa on tietysti se, ettei siinä ehdi todella tutustua oppilaisiin eikä muodostaa heihin kunnollista suhdetta. Muistan hyvin oman kouluaikani ja sen, miten teimme kaikkemme, että saisimme sijaisen jotenkin mokaamaan ja nolostumaan. Usein onnistuimmekin. :) Minkä taakseen jättää, sen edestään... Joka tapauksessa ne villit vekaratkin suhtautuvat sijaisopettajaan paremmin, jos sijainen uskaltaa jättää jäykän opettajanaamion kotiin ja kohdata heidät ihmisinä eikä kasvottomana oppilasmassana.

Toinen mieleeni tullut hankaluus lyhyissä sijaisuuksissa on se, että sijaisena helposti yrittää astua toisen opettajan saappaisiin. Sijainen ottaa syystäkin paineita siitä, että on ehdittävä käsitellä ne asiat, jotka vakiopettaja on toivonut käsiteltävän. Jos vakiopettaja on kirjoittanut sijaisen ohjeisiin, että tehkää työkirjasta tehtävät 2 ja 3, vaatii sijaiselta pokkaa jättää tehtävät tekemättä, vaikka jokin muu tapa työskennellä sopisikin siihen hetkeen paremmin. Vakiopettaja taas on itse vastuussa kokonaisuudesta, ja jos jokin asia tai työtapa ei sovi tänään aikatauluun, opettaja itse harkitsee, voidaanko se käsitellä myöhemmin vai jättää kokonaan pois. Vakiopettaja on tavallaan vapaampi tarttumaan hetkeen opetuksessaan. Toki lyhytaikainen sijainen silti kaipaa ohjeita siitä, mitkä asiat olisi hyvä ehtiä opiskella vakiopettajan poissaollessa.

Jokaisella sijaisella on varmaankin erilaiset toiveet ohjeiden suhteen, mutta itse olen taipuvainen ajattelemaan, että alaa opiskelevalle sijaiselle riittää tuntien sisällön suhteen sellaiset ohjeet, joissa kerrotaan, mitkä aihesisällöt tulisi ehtiä käsitellä koko sijaisuuden aikana. Muutoin jättäisin sijaiselle mahdollisimman vapaat kädet tuntien toteutuksen suhteen ja opettaa omalla persoonallaan.

Ei haittaa jos töppää. Ei haittaa ellei kaikki mene suunnitellusti. Oppilaiden on hyvä nähdä että opettaja on ihminen. Sijainenkin. :)
 

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Jokapäiväiset ilonaiheet - vanhemmuus ja tietoinen läsnäolo

Tällä kertaa kirjasuositus, kenelle tahansa vanhemmalle, opettajalle ja muuten lasten kanssa aikaansa viettävälle:

Olen lukemassa kirjaa Jokapäiväiset ilonaiheet - vanhemmuus ja tietoinen läsnäolo (Everyday Blessings). Kirjan ovat kirjoittaneet Myla ja Jon Kabat-Zinn. Myla on kätilö ja kouluttaja, Jon lääketieteen tohtori, stressinhallintaklinikan perustaja, ja kirjailija, joka on kirjoittanut useita teoksia tietoisesta läsnäolosta. Toki he ovat myös vanhempia.

Kirja opettaa lukijalle uuden tavan katsoa lasta: kuin näkisi hänet ensimmäistä kertaa, sellaisenaan, ilman oman mielemme tulkintoja siitä millainen tämä lapsi on. (Lähes) kaikki vanhemmat ja opettajat haluavat tietysti kasvattaa lapsen siten, mitä pitävät parhaana mahdollisena tapana. Nälillä emme kuitenkaan omilta ennakko-oletuksiltamme edes näe, mitä lapsi eniten juuri siinä hetkessä tarvitsee. "Parhaalla mahdollisella tavalla" voi myös tehdä vanhemmuudesta/opettajuudesta väkinäistä yrittämistä. Läsnäolossa vanhemmuus ja opettajuus on jatkuvia ilonaiheita ja luontevaa (en sanonut että pelkästään iloista ja helppoa). Läsnäolossa näkee sen elämänilon ja riemun, joka lapsen silmissä loistaa. Läsnäolossa ei samalla tavoin stressaa kaikkea sitä, mikä voi mennä pieleen kasvatuksessa tai elämässä yleensäkin. Sitä paitsi, kenen näkökulmasta pieleen? Samalla koko olemisen tapa saattaa muuttua...

Pysähdy.
Katso lasta todella.
Hän on ihme.

torstai 31. maaliskuuta 2011

Keskittymisongelmien toinen puoli

Tiedetoimittaja Jani Kaaro on aloittanut vastikää Hesarin juttusarjan, jonka kahden ensimmäisen kirjoituksen perusteella näyttää siltä, että "joudun" vinkkaamaan näistä jutuista jatkossakin. Sen verran tärkeää asiaa koulumaailmaan liittyen Kaarolla on ainakin näissä ensimmäisissä kirjoituksissaan ollut.


Tällä kertaa Kaaro kirjoittaa keskittymishäiriöistä, juuri siitä AaDeeHooDeestä, josta viime vuosina on keskusteltu kaikkien opettajainhuoneiden kahvipöydissä ja monissa muissakin. Lyhyesti ADD-diagnoosilla viitataan oppilaisiin, jotka vajoavat omiin maailmoihinsa, kun taas ADHD-ihmiset eivät pysty istumaan paikoillaan. Tässä makupalana pätkä kolumnista:

"On ironista ajatella, että ADD-ihmiset ovat luovia siksi, että heillä on huono keskittymiskyky. Selitys on kuitenkin yksinkertainen. Koska he eivät pysty keskittymään yhteen asiaan, he kiinnittävät huomionsa moneen asiaan.
Koska he eivät pysty vastustamaan impulsseja, he imevät tietoa, kokemuksia ja vaikutteita enemmän kuin muut. Kun heidän mielensä vaeltelee vapaassa liitolennossa kaiken tämän sekasotkun keskellä, he keksivät mielleyhtymä ja ratkaisuja, joita muut eivät näe.
Mielestäni meidän kannattaisi ajatella ADD-lapsia eräänlaisina peileinä. Kun tähän asti olemme ajatelleet, että heillä on puutteita keskittymiskyvyssä, he katsovat meitä takaisin ja ajattelevat, että meillä on puutteita luovassa ajattelussa."


Toivottavasti tästä jää jotain mieleeni itämään.
Tai sitten, nyt hiljaa ja keskittykää! :) 

Kaaro itse ei kuulemma viihtynyt koskaan koulussa, mutta opetteli tiedetoimittajaksi vähitellen itse lukemalla ja kyselemällä, opetteli luontaisella uteliaisuudella sitä mikä eniten kiinnosti.

http://www.hs.fi/juttusarja/kaaro/artikkeli/Fokusoi+keskity+karsi+tiivist%C3%A4/1135264967264

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Hiljenny hetkeksi, opettaja ja oppilas

Maailma on täynnä virikkeitä ja aivomme ovat ennenkokemattoman rasituksen alaisina. Joskus voi tuntua, että ajatukset pyörivät päässä niin vinhaa tahtia että se esimerkiksi estää unen tulon tai keskittymisen.

Mitä tarkoitetaan hiljentymisellä?

Että tietoisesti varaa tilaisuuksia vain olla ja tarkkailla ajatuksiaan, tekemättä mitään muuta samalla.  Että hetken aikaa antaa kaiken olla sellaisena kuin on.

Hiljentymisen (eli mielen hiljentämisen eli rentoutumisen eli meditaation) sanotaan vähentävän stressiä, vapauttavan luovuutta, lisäävän keskittymiskykyä ja vaikuttavan suotuisasti moniin sairauksiin. Onkin loogista, että henkilö joka osaa rauhoittaa mielensä, voi paremmin kuin toinen, joka ei osaa. 
Hiljentymistä voi harjoitella myös koulussa, netistä löytyy vinkkejä pienillekin lapsille. Hiljentymiseen ei tarvita mitään välineitä, paitsi mukava asento ja valpas, avoin mieli.

Kuusivuotias kummityttöni on kertonut "joogaavansa" säännöllisesti esikoulussa. He kuulemma istuvat hiljaa ja ajattelevat tyhjyyttä. Hän vaikuttaa pitävän siitä kovasti ja sanoo sen tekevän rauhallisen olon:
"Sit me ei meluta niin paljoo."
Tässä on asiallinen ja selkeä radio-ohjelma hiljentymisestä (Ylen elävästä arkistosta). Jo ohjelman kuuntelu itsessään rauhoitti mieltä :)

Miksi koulua käydään?

Mikä on koulunkäynnin tarkoitus? Miksi koulua käydään?

Koulutetaanko lapsia siksi, että he palvelisivat yhteiskuntaa mahdollisimman hyvin?
Millaista ja kenen luomaa yhteiskuntaa?
Menneisyyden, nykyisyyden vai tulevaisuuden yhteiskuntaa?
Kuka luo tulevaisuuden yhteiskunnan? Nämä samat koululaiset?
Kenelle tulevaisuuden yhteiskunta luodaan? Näille samoille koululaisille?
Miten he voisivat rakentaa mahdollisimman hyvää yhteiskuntaa?
Millainen on mahdollisimman hyvä yhteiskunta?

Olen miettinyt mikä voisi olla koulutuksen perimmäisin ja arvokkain tavoite. Tässä yksi ehdotus:
Auttaa oppilaita tulemaan aidosti omaksi itsekseen, löytämään paikkansa maailmassa ilman paineita siitä, mitä heidän pitäisi olla. Näkemään itsensä osana kaikkea elämää.

Ihmiset ovat tehneet ja tekevät koko ajan maailmaa itsensä näköiseksi. Ihmisen käsitys itsestään on tässä melko olennainen.Millainenkohan maailma voisi ollakaan? Myönnän, hieman idealismia. :)

Jos lapset ja nuoret oppisivat jo koulussa kuuntelemaan itseään, he ehkä välttyisivät loppuunpalamisilta, joka on niin tavallista heitä vanhemmille sukupolville ja joka käsittääkseni johtuu ainakin osittain siitä, että eletään elämää toisten ihmisten toiveiden tai "hyvän elämän" käsitysten mukaan.

Toisaalta jokaiselle sukupolvelle on annettava tilaa tehdä "huonoja" tai "vääriä" valintoja ja sitten valita uudestaan. Tehdä korjausliike.  

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Liikuntaa aamuihin - koululaisille ja muille!

Tiedetoimittaja ja tietokirjailija Jani Kaaro kirjoitti Helsingin sanomiin kolumnin liikunnan vaikutuksesta koulumenestykseen. Tutkimusten mukaan etenkin aamuun ajoitettu liikunta parantaa oppilaiden koulumenestystä. Kaaro kirjoittaa:
"Sanotaan, että olemme syntyneet juoksemaan. Ainakin joka kerta kun kiihdytämme juoksuun, aivoissamme tapahtuu uskomaton määrä asioita. Saamme uusia hermosoluja ja yhteyksiä niiden välille, ja nämä muutokset voivat tehdä meistä parempia oppijoita. Serotoniini, gamma-aminovoihappo (GABA) ja noradrenaliini lisääntyvät, ja niiden ansiosta tunnemme itsemme keskittymiskykyisemmiksi ja valppaammiksi. Dopamiini lisääntyy myös, ja se saa olomme tuntumaan paremmalta. Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä, tulee sydänlihaksen erittämä ANP-peptidi, joka vähentää ahdistusta ja auttaa sietämään stressiä.
Aamujuoksu ei saa siis aikaan oppilasta, joka on liian uupunut pänttäämään, vaan oppilaan, jonka aivot on viritetty oppimaan. Hänellä on hyvä olo, hän jaksaa keskittyä, hän on valpas ja hän sietää stressiä paljon paremmin kuin suoraan sängystä repäistynä. "

Kaaro muistuttaa myös, ettei tavoitteena ole se, että koululaisista puserretaan kaikki irti, vaan että kaikki voittavat, kun koululaiset voivat paremmin. Tästä pääset siis itse kolumniin.

Omat kokemukseni liikunnan harrastamisesta aamuisin ovat olleet todella myönteisiä.Vielä vuosi sitten ajattelin, etteivät aikaiset aamuheräämiset mitenkään sovi minulle. Pienen lapsen äitinä liikuntahetket ovat kuitenkin kortilla, joten päätin opetella. Kannatti: Aamuisen liikunnan jälkeen olo on virkeä ja valpas jo silloin, kun monet vasta painelevat kännyköidensä torkkunappia. Aikaiseen aamuheräämiseen oli yllättävän helppo oppia ennakkoluuloista huolimatta.

Mitenköhän tätä voisi soveltaa työssä?

Serotoniinin, gamma-aminovoihapon ja noradrenaliinin täyteisiä aamuja toivotellen,
Iida

Miksi koulu kaipaa muutosta?

Herättävä (ja hienosti toteutettu!) video siitä, mikä on nykyisen koulujärjestelmän keskeinen ongelma. Tästä on hyvä aloittaa blogi.


Alku

Opettajan sijaisuuksia tehdessäni olen miettinyt monesti, miten nykyinen koulu voisi paremmin palvella oppiladen tai yhteiskunnan tulevaisuuden tarpeita, tai nykyisiäkään. Lapsella on luontainen halu oppia, mutta opettajana kuulee oppilailta kysymyksiä ja kommentteja:
Miks me opiskellaan tätä?
Tehtäiskö tänään jotain kivaa?
Mihin me tätä tarvitaan?
Onks pakko?
Mä en jaksa.
Kuulostaako tutulta?

Osa oppilaista on siis selvästi turhautunut nykyisin vallitsevaan tapaan opiskella, vaikka osa kommenteista selittyisikin heidän kehitysvaiheellaan (lue: murrosiällä). Myös moni opettaja on kyllästynyt vastaamaan samoihin kysymyksiin päivästä toiseen. Mutta pitäisihän sitä pystyä osoittamaan oppilaille, miksi se mitä opiskellaan on tärkeää.

Minulla ei ole vastauksia, mutta minulla on paljon kysymyksiä ja halu oppia ymmärtämään maailmaa. Toivon tämän blogin toimivan oman opettajuuteni pohdinnan välineenä ja toisaalta kanavana, jonka avulla jakaa muillekin kiinnostavia opetusalan uusia tuulia ja ehkä herätellä opettajia pohtimaan, miten ne voisivat vaikuttaa heidän omaan työhönsä.

Kommentoi siis rohkeasti tai ota yhteyttä, jos haluat vaihtaa ajatuksia tulevaisuuden koulusta.