Keskittymisongelmien toinen puoli

Tiedetoimittaja Jani Kaaro on aloittanut vastikää Hesarin juttusarjan, jonka kahden ensimmäisen kirjoituksen perusteella näyttää siltä, että "joudun" vinkkaamaan näistä jutuista jatkossakin. Sen verran tärkeää asiaa koulumaailmaan liittyen Kaarolla on ainakin näissä ensimmäisissä kirjoituksissaan ollut.


Tällä kertaa Kaaro kirjoittaa keskittymishäiriöistä, juuri siitä AaDeeHooDeestä, josta viime vuosina on keskusteltu kaikkien opettajainhuoneiden kahvipöydissä ja monissa muissakin. Lyhyesti ADD-diagnoosilla viitataan oppilaisiin, jotka vajoavat omiin maailmoihinsa, kun taas ADHD-ihmiset eivät pysty istumaan paikoillaan. Tässä makupalana pätkä kolumnista:

"On ironista ajatella, että ADD-ihmiset ovat luovia siksi, että heillä on huono keskittymiskyky. Selitys on kuitenkin yksinkertainen. Koska he eivät pysty keskittymään yhteen asiaan, he kiinnittävät huomionsa moneen asiaan.

Koska he eivät pysty vastustamaan impulsseja, he imevät tietoa, kokemuksia ja vaikutteita enemmän kuin muut. Kun heidän mielensä vaeltelee vapaassa liitolennossa kaiken tämän sekasotkun keskellä, he keksivät mielleyhtymä ja ratkaisuja, joita muut eivät näe.

Mielestäni meidän kannattaisi ajatella ADD-lapsia eräänlaisina peileinä. Kun tähän asti olemme ajatelleet, että heillä on puutteita keskittymiskyvyssä, he katsovat meitä takaisin ja ajattelevat, että meillä on puutteita luovassa ajattelussa."

Toivottavasti tästä jää jotain mieleeni itämään.
Tai sitten, nyt hiljaa ja keskittykää! :) 

Kaaro itse ei kuulemma viihtynyt koskaan koulussa, mutta opetteli tiedetoimittajaksi vähitellen itse lukemalla ja kyselemällä, opetteli luontaisella uteliaisuudella sitä mikä eniten kiinnosti.

http://www.hs.fi/juttusarja/kaaro/artikkeli/Fokusoi+keskity+karsi+tiivist%C3%A4/1135264967264