Keskittymisongelmien toinen puoli

Tiedetoimittaja Jani Kaaro on aloittanut vastikää Hesarin juttusarjan, jonka kahden ensimmäisen kirjoituksen perusteella näyttää siltä, että "joudun" vinkkaamaan näistä jutuista jatkossakin. Sen verran tärkeää asiaa koulumaailmaan liittyen Kaarolla on ainakin näissä ensimmäisissä kirjoituksissaan ollut.


Tällä kertaa Kaaro kirjoittaa keskittymishäiriöistä, juuri siitä AaDeeHooDeestä, josta viime vuosina on keskusteltu kaikkien opettajainhuoneiden kahvipöydissä ja monissa muissakin. Lyhyesti ADD-diagnoosilla viitataan oppilaisiin, jotka vajoavat omiin maailmoihinsa, kun taas ADHD-ihmiset eivät pysty istumaan paikoillaan. Tässä makupalana pätkä kolumnista:

"On ironista ajatella, että ADD-ihmiset ovat luovia siksi, että heillä on huono keskittymiskyky. Selitys on kuitenkin yksinkertainen. Koska he eivät pysty keskittymään yhteen asiaan, he kiinnittävät huomionsa moneen asiaan.

Koska he eivät pysty vastustamaan impulsseja, he imevät tietoa, kokemuksia ja vaikutteita enemmän kuin muut. Kun heidän mielensä vaeltelee vapaassa liitolennossa kaiken tämän sekasotkun keskellä, he keksivät mielleyhtymä ja ratkaisuja, joita muut eivät näe.

Mielestäni meidän kannattaisi ajatella ADD-lapsia eräänlaisina peileinä. Kun tähän asti olemme ajatelleet, että heillä on puutteita keskittymiskyvyssä, he katsovat meitä takaisin ja ajattelevat, että meillä on puutteita luovassa ajattelussa."

Toivottavasti tästä jää jotain mieleeni itämään.
Tai sitten, nyt hiljaa ja keskittykää! :) 

Kaaro itse ei kuulemma viihtynyt koskaan koulussa, mutta opetteli tiedetoimittajaksi vähitellen itse lukemalla ja kyselemällä, opetteli luontaisella uteliaisuudella sitä mikä eniten kiinnosti.

http://www.hs.fi/juttusarja/kaaro/artikkeli/Fokusoi+keskity+karsi+tiivist%C3%A4/1135264967264

Hiljenny hetkeksi, opettaja ja oppilas

Maailma on täynnä virikkeitä ja aivomme ovat ennenkokemattoman rasituksen alaisina. Joskus voi tuntua, että ajatukset pyörivät päässä niin vinhaa tahtia että se esimerkiksi estää unen tulon tai keskittymisen.

Mitä tarkoitetaan hiljentymisellä?

Että tietoisesti varaa tilaisuuksia vain olla ja tarkkailla ajatuksiaan, tekemättä mitään muuta samalla.  Että hetken aikaa antaa kaiken olla sellaisena kuin on.

Hiljentymisen (eli mielen hiljentämisen eli rentoutumisen eli meditaation) sanotaan vähentävän stressiä, vapauttavan luovuutta, lisäävän keskittymiskykyä ja vaikuttavan suotuisasti moniin sairauksiin. Onkin loogista, että henkilö joka osaa rauhoittaa mielensä, voi paremmin kuin toinen, joka ei osaa. 
Hiljentymistä voi harjoitella myös koulussa, netistä löytyy vinkkejä pienillekin lapsille. Hiljentymiseen ei tarvita mitään välineitä, paitsi mukava asento ja valpas, avoin mieli.

Kuusivuotias kummityttöni on kertonut "joogaavansa" säännöllisesti esikoulussa. He kuulemma istuvat hiljaa ja ajattelevat tyhjyyttä. Hän vaikuttaa pitävän siitä kovasti ja sanoo sen tekevän rauhallisen olon:

"Sit me ei meluta niin paljoo."

Tässä on asiallinen ja selkeä radio-ohjelma hiljentymisestä (Ylen elävästä arkistosta). Jo ohjelman kuuntelu itsessään rauhoitti mieltä :)

Miksi koulua käydään?

Mikä on koulunkäynnin tarkoitus? Miksi koulua käydään?

Koulutetaanko lapsia siksi, että he palvelisivat yhteiskuntaa mahdollisimman hyvin?
Millaista ja kenen luomaa yhteiskuntaa?
Menneisyyden, nykyisyyden vai tulevaisuuden yhteiskuntaa?
Kuka luo tulevaisuuden yhteiskunnan? Nämä samat koululaiset?
Kenelle tulevaisuuden yhteiskunta luodaan? Näille samoille koululaisille?
Miten he voisivat rakentaa mahdollisimman hyvää yhteiskuntaa?
Millainen on mahdollisimman hyvä yhteiskunta?

Olen miettinyt mikä voisi olla koulutuksen perimmäisin ja arvokkain tavoite. Tässä yksi ehdotus:
Auttaa oppilaita tulemaan aidosti omaksi itsekseen, löytämään paikkansa maailmassa ilman paineita siitä, mitä heidän pitäisi olla. Näkemään itsensä osana kaikkea elämää.

Ihmiset ovat tehneet ja tekevät koko ajan maailmaa itsensä näköiseksi. Ihmisen käsitys itsestään on tässä melko olennainen.Millainenkohan maailma voisi ollakaan? Myönnän, hieman idealismia. :)

Jos lapset ja nuoret oppisivat jo koulussa kuuntelemaan itseään, he ehkä välttyisivät loppuunpalamisilta, joka on niin tavallista heitä vanhemmille sukupolville ja joka käsittääkseni johtuu ainakin osittain siitä, että eletään elämää toisten ihmisten toiveiden tai "hyvän elämän" käsitysten mukaan.

Toisaalta jokaiselle sukupolvelle on annettava tilaa tehdä "huonoja" tai "vääriä" valintoja ja sitten valita uudestaan. Tehdä korjausliike.  

Liikuntaa aamuihin - koululaisille ja muille!

Tiedetoimittaja ja tietokirjailija Jani Kaaro kirjoitti Helsingin sanomiin kolumnin liikunnan vaikutuksesta koulumenestykseen. Tutkimusten mukaan etenkin aamuun ajoitettu liikunta parantaa oppilaiden koulumenestystä. Kaaro kirjoittaa:

"Sanotaan, että olemme syntyneet juoksemaan. Ainakin joka kerta kun kiihdytämme juoksuun, aivoissamme tapahtuu uskomaton määrä asioita. Saamme uusia hermosoluja ja yhteyksiä niiden välille, ja nämä muutokset voivat tehdä meistä parempia oppijoita. Serotoniini, gamma-aminovoihappo (GABA) ja noradrenaliini lisääntyvät, ja niiden ansiosta tunnemme itsemme keskittymiskykyisemmiksi ja valppaammiksi. Dopamiini lisääntyy myös, ja se saa olomme tuntumaan paremmalta. Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä, tulee sydänlihaksen erittämä ANP-peptidi, joka vähentää ahdistusta ja auttaa sietämään stressiä.

Aamujuoksu ei saa siis aikaan oppilasta, joka on liian uupunut pänttäämään, vaan oppilaan, jonka aivot on viritetty oppimaan. Hänellä on hyvä olo, hän jaksaa keskittyä, hän on valpas ja hän sietää stressiä paljon paremmin kuin suoraan sängystä repäistynä. "

Kaaro muistuttaa myös, ettei tavoitteena ole se, että koululaisista puserretaan kaikki irti, vaan että kaikki voittavat, kun koululaiset voivat paremmin. Tästä pääset siis itse kolumniin.

Omat kokemukseni liikunnan harrastamisesta aamuisin ovat olleet todella myönteisiä.Vielä vuosi sitten ajattelin, etteivät aikaiset aamuheräämiset mitenkään sovi minulle. Pienen lapsen äitinä liikuntahetket ovat kuitenkin kortilla, joten päätin opetella. Kannatti: Aamuisen liikunnan jälkeen olo on virkeä ja valpas jo silloin, kun monet vasta painelevat kännyköidensä torkkunappia. Aikaiseen aamuheräämiseen oli yllättävän helppo oppia ennakkoluuloista huolimatta.

Mitenköhän tätä voisi soveltaa työssä?

Serotoniinin, gamma-aminovoihapon ja noradrenaliinin täyteisiä aamuja toivotellen,

Iida

Miksi koulu kaipaa muutosta?

Herättävä (ja hienosti toteutettu!) video siitä, mikä on nykyisen koulujärjestelmän keskeinen ongelma. Tästä on hyvä aloittaa blogi.

Alku

Opettajan sijaisuuksia tehdessäni olen miettinyt monesti, miten nykyinen koulu voisi paremmin palvella oppiladen tai yhteiskunnan tulevaisuuden tarpeita, tai nykyisiäkään. Lapsella on luontainen halu oppia, mutta opettajana kuulee oppilailta kysymyksiä ja kommentteja:

Miks me opiskellaan tätä?
Tehtäiskö tänään jotain kivaa?
Mihin me tätä tarvitaan?
Onks pakko?
Mä en jaksa.

Kuulostaako tutulta?

Osa oppilaista on siis selvästi turhautunut nykyisin vallitsevaan tapaan opiskella, vaikka osa kommenteista selittyisikin heidän kehitysvaiheellaan (lue: murrosiällä). Myös moni opettaja on kyllästynyt vastaamaan samoihin kysymyksiin päivästä toiseen. Mutta pitäisihän sitä pystyä osoittamaan oppilaille, miksi se mitä opiskellaan on tärkeää.

Minulla ei ole vastauksia, mutta minulla on paljon kysymyksiä ja halu oppia ymmärtämään maailmaa. Toivon tämän blogin toimivan oman opettajuuteni pohdinnan välineenä ja toisaalta kanavana, jonka avulla jakaa muillekin kiinnostavia opetusalan uusia tuulia ja ehkä herätellä opettajia pohtimaan, miten ne voisivat vaikuttaa heidän omaan työhönsä.

Kommentoi siis rohkeasti tai ota yhteyttä, jos haluat vaihtaa ajatuksia tulevaisuuden koulusta.