Hesari julkaisi tänään mielipidekirjoi
tukseni (alla) liittyen koulujen paheneviin työrauhaongelmiin. Harmillisesti juttua oli lyhennetty siten, että rakkauteen, turvallisuuteen ja rajoihin liittyvät näkökulmat olivat jääneet kokonaan pois. Mutta tiivistettynä: vastuuntunto kasvaa sillä, että saa rakastavassa ja turvallisessa ympäristössä mahdollisuuksia ottaa todellista vastuuta elämästään. Oman näkemykseni mukaan paljon enemmän vastuuta kuin nykyisessä peruskoulussa. Se ei tuota minäminä-keskeisiä ihmisiä, vaan terveellä tavalla kypsiä ja vastuuntuntoisia ihmisiä. Tästä on jo yli 40 vuoden kokemus maailmalla toimivissa vapaissa ja demokraattisista kouluissa. Jos asia kiinnostaa enemmän, käy tutustumassa täällä: turunvapaakoulu.blogspot.com tai liity fb-ryhmäämme facebook.com/turunvapaakoulu
Kevätterveisin Iida
---------
Koulussa on järjestelmävirhe: pakko
Syitä koulujen kärjistyneisiin työrauhaongelmiin on etsitty niin vanhemmuudesta, kulttuurista, liiasta lapsilähtöisyydestä kuin opettajistakin, mutta harvoin itse koulujärjestelmän perustasta.
Koulujärjestelmämme perustuu pakkoon: kaikkien pitää opiskella samaan tahtiin henkilökohtaisesta kiinnostuksesta riippumatta. Erilaiset opetusmenetelmät ja eriyttäminen eivät muuta itse pakkoa.
Pakko on kitkerää myrkkyä lapsen valtavalle oppimishalulle. Oppilailla ei vieläkään ole todellista valtaa vaikuttaa koulussa itseään koskeviin asioihin rakentavalla tavalla, jolloin vaihtoehdoksi jää kieltäytyminen.
Aiemmin pakkoon kannatti taipua, koska koulutus takasi vakaan työn. Nyt elämässä tarvitaan itsetuntemusta, intohimoa, itsenäistä ajattelua ja kykyä raivata itselleen sopiva paikka yksilöllisen osaamisensa avulla. Näiden opettamisessa koulu ei pärjää, eikä nuorten siksi kannata enää suostua pakkoon.
Entäpä jos pakkoon perustuva koulu on auttamattomasti vanhentunut ja oppilaiden lisääntynyt "häiriökäyttäytyminen" vain luonnollinen reaktio järjestelmän järjettömyyteen muuttuneessa maailmassa? Millainen olisi järjestelmä, jossa opettajat eivät tarvitsisi pakkokeinoja saadakseen oppilaan tekemään jotain, joka ei ole tälle mielekästä?
Vaihtoehtona koulujärjestelmän kehittämiseksi ovat vapaat ja demokraattiset koulut, jotka vastaavat muuttuneen maailman asettamiin haasteisiin nykyistä koulujärjestelmää paremmin. Näissä kouluissa oppilaan oma oppimishalu ja kiinnostus ohjaavat opiskelua, ja oppilaat ovat mukana kaikessa koulun päätöksenteossa.
Tunnetuimpia demokraattisia kuluja ovat Sudbury-koulut, joita on maailmassa viitisenkymmentä. Jos tahtoa on, vapaan tai demokraattisen koulun periaatteita voidaan toteuttaa myös nykyisissä suomalaisissa kouluissa.
Iida M. Korpela
opettaja, toiminnanjohtaja
Turun vapaa koulu -hanke
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Innostavaa vai raivostuttavaa vai jotain ihan muuta? Jaa toki kommenttisi!